Tunturiin, pieni kukkanen vain, noussut keskelle on, vuorten lumisimpain.
Tuuli käy, yli kukkasen tuon, kesä myöhässä on, yhä rinteillä jää,
eikä paistetta nää, mutta kukkanen vain, yhä uhmaten loistaa ain.
Tunturiin, pieni kukkanen tuo, hiukan iloa luo, noin loisteellaan.
Tuo kukkanen hennoin, kukka rakkauden on
Ken sen löytää, on myös löytävä auringon.
Tunturiin, pieni kukkanen tuo, hiukan onnea luo, nyt loisteellaan.
Tuo kukkanen hennoin, kukka rakkauden on
Ken sen löytää, on myös löytävä auringon.
Tunturiin, pieni kukkanen tuo, hiukan onnea luo, nyt loisteellaan.
