Auringon kultaama kasteinen aamu
kenelle näyttäisin sen
salaiset riemuni, surujen viilto
kuka on kaiken sen arvoinen
Kuka odottaa minua varjoissa puiden
joko piirteensä voin aavistaa
voiko tuntea omansa joukosta muiden
tuhansista tunnistaa
Vielä kulkeeko vastaa, vielä saapuuko hän
josta kirkkaana sen ymmärrän
läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
hän on minulle muita enemmän
hän on minulle muita enemmän
Sovittaa askeleet poluille yhteen
ja tasoittaa tie vuorollaan
onneni vain hänen onnestaan saaden
ja voimani voimastaan
päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden
kenen kanssa ne kulkea saan
voiko tuntea omasta joukosta muiden
tuhansista tunnistaa
Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
josta kirkkaana sen ymmärrän
läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
hän on minulle muita enemmän
hän on minulle muita enemmän
