kalvaan auringon loisteessa
alla punaisen suuren kuun
sinä olet kauniimpi kuin
kukaan koskaan ikinä missään
minä tanssin sisälläsi kuin
auringonkiekko tanssii yössä
olen mukana tuulen
olen leikissä myrskyn
olen todistaja ja kirjaaja
olen vankina täällä
vaikka vartijaa olen
ei kukaan voi paeta kaikkea
tunnetun maailman reunan taa
Kerto:
katselen kun mätänet
katselen kuinka lihasi valuu alas
katselen kun mätänet
katselen kuinka katselen (2x)
metallioksilla kemian puissa
me notkumme apeina tahdissa tuulen
maailmankoodaajan kosteat riekaleet
kivisen maiseman kivisen vartijan
kuin antennit jättiläishyönteisten
täynnä aistien kahinaa
ilmestys kun puhuu
nousee vaahto huulilleni
valon vaajat mut lävistää
hetken voin kuvitella
hetken tietää
ei mikään mainen mua rajoita
tunnetun maailman reunan taa
Kerto