Sen siivet oli niinkuin sudenkorennon,
mutta muuten aivan erilainen.
Se ei pelännyt, vaan jäi mua silmiin katsomaan.
Metsälammella.
Luulin niiden olevan vain satua
ja mielikuvituksen tuottamaa.
Mutta tämä hetki saa mut uskomaan metsälammella.
Ja kun tarkemmin katson niitä on muitakin.
Yksi istuu sateenkaaren päällä.
Ja kun tarkemmin katson niiden hymyn tunnistan,
olen onnellinen.
Olen onnellinen.
Muistan niiden tuoksun, muistan musiikin.
Kun ne lauloivat ajan unohdin.
Vihdoin iltahämärässä kotiin tallustin, metsälammelta.
Mun tarinalle ainoastaan hymyiltiin.
Mut ei kukaan oikeasti uskonut.
Silti olin onnellinen hetkestä metsälammella.
Ja kun tarkemmin katson niitä on muitaki.
Yksi istuu sateenkaaren päällä.
Ja kun tarkemmin katson niiden hymyn tunnistan,
olen onnellinen.
Olen onnellinen.
Ja yhä uudestaan.
Kuljen metsälammen läpi päivittäin.
En muista kauniimpaa,
olen onnellinen.
Olen onnellinen
