Mukana kannan sun kuvaa
Tulit vaik et saanu lupaa
Osuma rumaa, luottamuspulaa
Kulissien takaa kuuleeko kukaan
Olin sun kanvas, ku sult loppu paperi
Yritin parhaani, en ollut tarpeeksi
Toivon et en olisi ikinä tavannu sua
On niin helppo kietoutua toiseen kii
Leijuu pilvissä kun kasa höyhenii
Ja verhoutua hetkeks haaveisiin
Kadun sitä et mä jäin sun kahleisiin
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvii sua enää
Se oli vääristymä, hopeaan käärittynä
En tarvii sua enää, ikinä
En anna sun piirtää kuvii mun selkää
Jättämii jälkiis en pysty peittää
Kaikki ei oo sitä miltä näyttää
Mut et saa enää mua kanvaisii käyttää
Sä et määrää tääl
En lähe sun kans säätämää
Pääntäs kääntämää
Kättäs vääntämää
Ku tää pää määrää määränpään
Päätän etten tähän jää, yksinkin pystyn pärjäämään
On niin helppo kietoutua toiseen kii
Leijuu pilvissä kun kasa höyhenii
Ja verhoutua hetkeks haaveisiin
Kadun sitä et mä jäin sun kahleisiin
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvii sua enää
Se oli vääristymä, hopeaan käärittynä
En tarvii sua enää
Turha sanoo mitään
Kun et kuitenkaan nää
Ettet ansaitse ketään
Turha sanoo mitään
Kun et kuitenkaan nää
Et mua ansaitse enää
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvii sua enää
Se oli vääristymä, hopeaan käärittynä
En tarvii sua enää
En tarvii sua enää
En tarvii sua enää, ikinä
