Mä korkealla istun
kiveltä katson maisemaa
kuultaen päivä painuu
taivas rusottaa
Vuorten kärjet piirtää
sineen terämuotojaan
hiljalleen laiva lipuu
kylän poukamaan
Vuonoon ajan
luo kauniin maailman
ja kirkkaan tavoitan
Lofoottien valo
yllä veden pyörteisen
meren kannasten
Lofoottien valo
muuttaa mielenmaisemaa
punoo elämän
sielun rannat palaa
Palaa, palaa
uudelleen palaa
aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!
Ja syntyi jonoina vuoret
huiput pohjoiseen
rannat, laaksot, salmet
ikiaikaiseen
Elon vapauttaa
missä vain olenkin
kun kaukana vaellan
tai yössä kaupungin
Lofoottien valo
kaukaa laulaa
vetää luokseen
Lofoottien valo
iholle hiipii salaa
punoo elämän
sielun rannat palaa
Palaa, palaa
uudelleen palaa
aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!
palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!
Viereen jäät
ollaan niin kuin on oltu tähän asti
Lofoottien valo
yllä veden pyörteisen
meren kannasten
Lofoottien valo,
punoo elämän
sielun rannat palaa
Palaa, palaa
uudelleen palaa
aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!
